Erityisen tärkeä koulutusprosessin koostumus, joka on suunniteltu lapsille, joilla on puhehäiriöitä, on puheterapeutin ja vanhempien välinen suhde. Korjaavan koulutuksen tehokkuuden tärkein edellytys on puheterapeutin ja vanhempien suora yhteys. Tästä seuraa, että jokaisessa vuorovaikutuksessa vanhempien kanssa on tarpeen löytää ja merkitä tapoja työskennellä yhdessä, jotka motivoivat lapsen henkilökohtaiseen, verbaaliseen ja kognitiiviseen muodostumiseen.
Vanhempien ja puheterapeutin työn keskinäiset yhteydet
Vanhempien ja opettajien yhteiset työskentelymuodot voivat olla sellaisia kuin lomamatkat, joissa on puheen suuntautuminen, vanhempien kokoukset ja konsultointitapahtumat.
Vanhempien kokoukset ovat tuottava viestintätapa puheterapeutti ja vanhemmat, kokouksissa puheterapeutti ottaa systemaattisesti vanhempien huomion nuorten koululaisten korjaavien töiden tehtäviin, menetelmiin ja koostumukseen. Vanhempien kokoukset tarjoavat mahdollisuuden tutustua vanhempiin monissa lapsille tarkoitetun puheen kehittymiseen liittyvissä kysymyksissä sekä yhdistää vanhemmat aktiiviseen toimintaan korjaavassa toiminnassa.
Neuvoa-antavien ryhmätapahtumien ansiosta vanhemmilla on mahdollisuus tutustua lastentarhojen teoreettisiin ja käytännön aloihin, kasvatukseen ja kasvatukseen. Neuvotteluihin voivat osallistua lääkärit ja psykologit. Nämä toimet olisi suunniteltava siten, että ne kiinnostivat vanhempia hedelmällisessä yhteistyössä lastensa koulutus- ja kehitysprosessien ongelmien ratkaisemiseksi.
Lukuvuoden lopussa puheterapeutti järjestää puheenvuoroja, jotka osoittavat opiskelijoiden edistystä. Musiikin opettaja osallistuu näiden lomien valmisteluun, ja vanhemmat osallistuvat myös aktiiviseen osallistumiseen. Tällaiset juhlapäivät edistävät viestinnän kehittämistä lasten keskuudessa, lisäävät itsetuntonsa tasoa, opetetun oppimateriaalin toistumista ja muistiinpanoa sekä antavat vanhemmille mahdollisuuden nähdä toimintansa tuloksia ja puhujanopettajan pedagogisen prosessin tehokkuutta koulun puutteiden puutteiden korjaamiseksi.
Vanhempien kanssa tapahtuva yksilöllinen työskentelytapa: haastattelut, kyselylomakkeet, kuulemiset, kirjallisuuden käyttö, harjoitukset kotiopetuksessa ja logopedisten päiväkirjojen käyttö, osallistuminen edustaviin puheterapiakouluihin.
Tärkeä paikka perheen ja opettaja-puheterapeutin vuorovaikutuksessa on syntyperäisen lapsen kyseenalaistaminen. Kyselylomake antaa mahdollisuuden kerätä tietoa perheen kokoonpanosta, vanhempien toiminnan tuottavuudesta lasten kehityksen edistämisessä sekä heidän virheistään.
Opettaja ilmoittaa vanhemmille lapsen puhehäiriön tuloksista ja sisällöstä. Samalla vanhempien keskustelut opettajan kanssa ovat tehokkaita. Alkuperäisessä haastattelussa annetaan tietoja lapsen kasvatuksesta ja hoidosta perheessä sekä hänen etujensa ja toimintojensa vaihtelusta. Opettajan tulee ottaa huomioon kaikki lapsen pelot ja valitukset, heidän näkemyksensä ja valmiutensa ratkaista ongelmat puheen kehityksessä. Tällaiset haastattelut ovat tärkeitä sekä puheterapeutin että vanhempien kannalta. Keskustelun ja sen ilmapiirin oikea rakentaminen vaikuttaa tulevaisuuden yhteistyöhön.
Neuvottelut auttavat etsimään vastauksia kokouskysymyksiin ja hankkimaan suosituksia, jotka korostavat käytännön opetusmenetelmiä kotona.
Vanhempien ja puheterapeutin tärkeä keskinäinen toiminta on puheterapeutin henkilökohtainen päiväkirja. Tämä päiväkirja on jaettu vanhempien kanssa. On tarpeen rekisteröidä kotitehtäviä, ja vanhempi voi lisätä siihen kysymyksen tai epäilyksen lapsen työstä.
Vanhempien vuorovaikutuksen visuaalinen muoto. Vanhempien aktiivisuuden, heidän koulutuksensa ja käytännön apuaan stimuloiva puheterapeutti on alustava visuaalinen materiaali erityisessä esityksessä. Tämä materiaali voi muuttaa sisältöä useammin kuin kerran vuodessa.