Jokaisella perhesuhteiden mallilla on sen plussat ja miinukset, joten ei voida sanoa, että yksi malli on ainutlaatuinen ja toinen on yksiselitteisesti huono. Jokaisen henkilön on valittava, mitkä perheyhteydet ovat hänelle hyväksyttävin ja kätevä, ja tämä riippuu luonteesta, luonteesta ja ihmisen kasvatuksesta.
On erittäin tärkeää, että joku tietää, mikä suhteen malli on hänelle kaikkein hyväksyttävin ja jota hän ei kategorisesti hyväksy. Loppujen lopuksi, psykologien enemmistön mukaan ihmisten onnellisuus yhteisessä elämässä riippuu ennen kaikkea siitä, kuinka paljon ideoita puolisoiden käyttäytymisestä perhe-elämässä samaan aikaan. Loppujen lopuksi, jos mies uskoo, että hänen perheensä tärkein asia olisi hänen, ja nainen on luottavainen, että perheen ongelmien ratkaisemisen viimeinen sana olisi aina hänen takanaan, niin tällainen pari on todennäköisesti tuomittu suhteiden jatkuvaan selkeyttämiseen ja nopeaan tauonvaihdokseen, jopa huolimatta keskinäisestä intohimosta ja vilpittömästä toiveesta.
Ei ole paras tapa asioita aviopuolisoiden tapauksessa, jos mies uskoo, että vaimo ratkaisee kaikki perheongelmat ja tekee lopulliset päätökset kaikissa asioissa, ja nainen odottaa tällä hetkellä päättäväisyydestä ja aloitteesta ja uskoo, että jos hän on mies , se tarkoittaa, että hänen on ratkaistava ongelmansa ja omat. Joten, perhepsykologit oikein uskovat, väittäen, että ei ole huonoja ja hyviä aviomiehiä ja vaimoja, mutta yhteensopivia ja ristiriitaisia ihmisiä.
Suhteiden perusmallit ovat kolme:
1. Patriarkaalinen malli. Tässä suhdemallissa perheen päärooli on annettu puolisolle, joka rohkeasti ottaa vastuun koko perheestä, ja itse, yleensä kuulematta vaimoaan, tekee tärkeitä päätöksiä koko perheestä. Tällaisessa perheessä oleva vaimo ottaa tavallisesti koti-perheen ja talon pitäjän roolin tai heikentyneen kapriksianisen tytön, jonka halut nopeasti täyttävät rakastava ja huolehtiva isä.
Tällaisen suhteen etuna on, että nainen tuntee olevansa miehensä takana oleva kivimuuri ja että hänellä ei ole itsenäistä taistelua erilaisten maailmallisista vaikeuksista ja ongelmista. Aviomies, jolla on tämän suhteen malli, ei useinkaan ole vain vahva ja määrätietoinen luonne vaan myös ansaitsee hyvin. Aviopuolisoiden patriarkaalisten suhteiden tärkein haitta on vaimon täydellinen riippuvuus aviomiehistään, joka joskus ottaa äärimmäisimmät muodot ja uhkaa naista kokonaan menetyksenä itsensä henkilönä. Lisäksi jos mies päätyy äkillisesti eroon, nainen, joka monien vuosien avioliiton jälkeen on tullut epäkohdaksi olemassaolon taistelusta, voi tuntea olevansa tyytymätön ja avuttomia eikä kykene tyytymään elämään, varsinkin jos lapset jäävät hänen kanssaan, ja entinen puoliso vähentää aineistoa auttaa minimiin.
2. Matriarkaalinen malli. Tällaisessa perheessä vaimon esimiehen rooli hoitaa vaimo, joka ei ainoastaan hallitse talousarviota, vaan tekee yksinomaan kaikki perhettä ratkaisevat päätökset, mutta myös yrittää usein vaikuttaa puolisonsa etuihin ja harrastuksiin. Tällaisia suhteita syntyy tavallisesti perheessä, jossa nainen saa ensinnäkin huomattavasti enemmän kuin ihminen ja toiseksi sillä on vahvempi luonne eikä pelkää ottaa sekä perheitä että perinteisesti miespuolisia tehtäviä. Mies voi myös olla tyytyväinen tällaiseen suhteeseen, ellei hän ole kovin halukas johtajuuteen ja varsinkin jos hänellä oli ennen hänen silmänsä samanlainen esimerkki vanhemmista. Tällaisen suhteen huono puoli voi olla se mahdollisuus, että voimakkaampi mies saa vaimon äkillisen vangitsemisen, jonka kanssa alati nöyryyttävä ja hiljainen puoliso saattaa tuntua tylsältä ja kiinnostuneelta hänelle. Vaikka vahva ja hallitseva nainen ei todennäköisesti ole rauhallisesti yhdessä voimakkaan ja voimakkaan miehen kanssa, niin useinkaan tällaiset naiset, vaikka rakentaessaan suhteita sivulle, harvoin pudottavat viihtyisän ja viihtyisän aviomiehensä.
3. kumppanimalli. Tällä suhdemallilla puolisot ovat yleensä oikeuksia ja jakavat sekä oikeudet että velvollisuudet. Ihannetapauksessa heillä on molempia etuja, ja heidät katsotaan erilaisiksi kuin omat, kumppanin edut. Tällaisessa perheessä puolisoilla on yleensä suurin piirtein sama asema ja tulot, jotka eivät anna tilaisuuden puolisoiden harkitsemaan jotain parempaa ja menestyvää kumppania. Aviopuolison tärkeät päätökset tehdään vain kuulemalla toisiaan ja kotitalouden taloudelliset tehtävät jakautuvat tasaisesti. Tällaisen suhteen etuna on kunkin kumppanin kyky paljastaa avioliiton itsensä henkilöksi ja yksilölliseksi yksilöksi. Ja miinus voi olla aviopuolisoiden välisen rivalin tunne ja halu saavuttaa kumppani jollain tavalla, mikä voi johtaa puolisoiden ja keskinäisen vieraantumisen asteittaiseen jäähdyttämiseen. Tämän estämiseksi ei pitäisi olla vain intohimoa ja keskinäistä sympatiaa puolisoiden välillä, vaan myös keskinäistä kunnioitusta.